Aika tuntuu liitävän vähintään 85km tuntivauhtia kohti kesää... Odotan kesää innoissani, olen jättämässä työni kesäksi, ja lähden reissuun heti kesän alusta. Matkaseuranani on äiti. Tästä voi tulla mielenkiintoista, sillä murrosikäni oli todella rankka ja otin yhteen äitini kanssa aika verisestikin. Nyt tosin välit ovat parantuneet, ja tulen äidin kanssa juttuun, ainakin kun hän asuu 400km päässä.

Toivon että jaksaisin töissä kesään saakka, syksy ja talvi olivat todella raskasta aikaa. stressaavaa ja masentavaa. Olen elellyt säästöliekillä panostaen vain tärkeimpiin asioihin, ja laittanut elämästä nauttimisen ja rohkeuden jäähylle. Nyt on aika kaivaa taas se kupliva elämänilo, rohkeus nauttia ja muut ihanat ihmiset mukaan elämääni. Tasapaksu puurtaminen ja suorittaminen saavat luvatn loppua.

Nauttikaa ihmiset keväästä ja uskaltakaa irrottautua kuviteltujen vevollisuuksien kahleista.

 

 

Yksi pahimmista henkisen kasvun esteistä ovat ympäristön asettamat ulkonäköpaineet. Täydellisyyteen pyrkivänä ihmisenä saan aivan järjettömiä kriisejä tutkailemalla kasvojani kaikista mahdollisista ja mahdottomista kuvakulmista. Eilen ryhdyin jo vakavasti harkitsemaan nenäleikkausta! Yön aikana olin onneksi hieman rauhoittunut ja saanut järkeä päähäni, sillä uskon että onnea ei todellakaan voi löytää ulkonäöstä, ei yleensäkään mistään pelkkään pintaan rajoittuneesta asiasta. Vaikka voisin perustella nenäleikkauksen itselleni suotavaksi mielenrauhani ja henkisen tasapainoni vuoksi, olisi järkevämpää tarkkailla mielenterveyttäni, jos sen edellytys on nenäleikkaus! Periaatteesta olen ollut kielteinen kaikkia esteettisiä operaatioita kohtaaan, mutta toisaalta, jos jonkun elämänlaatu paranee korjauttamalla vaikka silmäluomet, niin mikä minä olen sitä moralisoimaan. Itse yritän kuitenkin löytää jotakin muuta sisältöä elämääni kuin vain naaman tutkiminen.

 

Hämärällä nukahtamisen ja valveillaolon rajalla koin valaistumisen viime yönä ja keksin blogini punaisen langan. Elän tällä hetkellä elämässäni ehkä kriittisintä aikaa ikinä.Olen itseni kanssa risteyksessä, ja etsin toisinaan kynsin hampain, toisinaan varovasti haparoiden suuntaa kasvaa. Analysoin siis blogissani luultavasti suhteellisen paljon tätä kasvunpaikkaa ja itseni etsimistä. Tätä ennen olen elänyt jotakuinkin ohjattua elämää, kaikenlaisten vaikuttimien alaisena. Nyt haluan todella itsenäistyä ja ottaa ohjat käsiini. Haluan myös sulattaa sisälläni olevan lukon, joka yrittää suojella sydäntäni elämän kolhuilta. Olen ymmärtänyt että vain kolhittu sisin voi kasvaa.

 

Minkä minä sille voin,

että olin kaikkea liikaa,

ja jotakin tärkeää liian vähän.

 

Tuona hetkenä syntyi uusi blogi miljardien muiden blogien sekaan. En osaa vielä tarkalleen määritellä tulevan blogini sisältöä, uskon että se muotoutuu kirjoitusten myötä riippuen pitkälti myös elämäni kulusta, eli kohtalosta. Jos mulla ei ole mitään hienoa kerrottavaa elämästäni, niin joudun työntämään tänne yleisiä ajatuksia elämästäni... Pysykää kanavalla.