Yksi pahimmista henkisen kasvun esteistä ovat ympäristön asettamat ulkonäköpaineet. Täydellisyyteen pyrkivänä ihmisenä saan aivan järjettömiä kriisejä tutkailemalla kasvojani kaikista mahdollisista ja mahdottomista kuvakulmista. Eilen ryhdyin jo vakavasti harkitsemaan nenäleikkausta! Yön aikana olin onneksi hieman rauhoittunut ja saanut järkeä päähäni, sillä uskon että onnea ei todellakaan voi löytää ulkonäöstä, ei yleensäkään mistään pelkkään pintaan rajoittuneesta asiasta. Vaikka voisin perustella nenäleikkauksen itselleni suotavaksi mielenrauhani ja henkisen tasapainoni vuoksi, olisi järkevämpää tarkkailla mielenterveyttäni, jos sen edellytys on nenäleikkaus! Periaatteesta olen ollut kielteinen kaikkia esteettisiä operaatioita kohtaaan, mutta toisaalta, jos jonkun elämänlaatu paranee korjauttamalla vaikka silmäluomet, niin mikä minä olen sitä moralisoimaan. Itse yritän kuitenkin löytää jotakin muuta sisältöä elämääni kuin vain naaman tutkiminen.