Hämärällä nukahtamisen ja valveillaolon rajalla koin valaistumisen viime yönä ja keksin blogini punaisen langan. Elän tällä hetkellä elämässäni ehkä kriittisintä aikaa ikinä.Olen itseni kanssa risteyksessä, ja etsin toisinaan kynsin hampain, toisinaan varovasti haparoiden suuntaa kasvaa. Analysoin siis blogissani luultavasti suhteellisen paljon tätä kasvunpaikkaa ja itseni etsimistä. Tätä ennen olen elänyt jotakuinkin ohjattua elämää, kaikenlaisten vaikuttimien alaisena. Nyt haluan todella itsenäistyä ja ottaa ohjat käsiini. Haluan myös sulattaa sisälläni olevan lukon, joka yrittää suojella sydäntäni elämän kolhuilta. Olen ymmärtänyt että vain kolhittu sisin voi kasvaa.

Minkä minä sille voin,

että olin kaikkea liikaa,

ja jotakin tärkeää liian vähän.